(Epä)Olennaisuuksien pohdintaa

Tässä eräs kaunis päivä se iski. Epäilys, epätoivo. Suunnittelemmeko meille mahdottomia häitä? Mikä on tärkeintä, olennaisinta? Se, että avioidumme vai se, että juhlimme? Keskustelupalstoilla monesti näkee huomautuksia siitä avioituvatko ihmiset vain itse juhlan tähden tai sormuksen tms. Tuntui, että tilanne alkaa paisumaan, kuin pullataikina ja tuhat euroa sinne ja toinen tänne. Kääk! Miten rahat riittävät? Mistä voi ja pitää luopua? Voisinko ottaa jonkin halvemman puvun? Entä sormus? Onko minun välttämättä saatava se ihana 700 euroa  maksava suomalaisen korusepän tekele? 

Ajatusten, hintojen, ideoiden ja toiveiden risteillessä päässäni aloin jo ahdistua! Kamalaa! Tämähän on niin ihanaa ja onnellista aikaa! En todella tahdo ahdistua, kuten ensimmäisellä kerralla tapahtui. Silloin elin ulkoapäin tulevien vaatimusten ja toiveiden ristitulessa.

Mikä on meille tärkeää? No, mieheltä kysyttäessä tietenkin se perusasia: mennä naimisiin. Aivan sama miten, kun vain menemme. Minä taas mietin, että minulle on tärkeää, että tilanne on meidän näköinen ja niin unohtumaton, että niillä muistoilla riidat imuroidaan nopeasti jaloista. Mistä siis tinkiä? Ei ainakaan siitä Afrikka-osuudesta. Siellä valat vannotaan, tavalla tai toisella ja se on sentään sulhollekin tärkeää. 

Sulhoni rakastaa shortseja. Hän tahtoo avioitua shortseissa. Hänelle hankimme siistit shortist ja paitapuseron. Tämän huomioiden olin etsinyt itselleni pukua, joka olisi kaunis, monikäyttöinen ja käytännöllinen. Hintahaarukka ihastelemillani puvuilla oli huikea: 65-5000e. Rakastuin tähän:

Chrissy Wai Ching: Jubilee hame (349 USD ) ja toppi (269 USD)

Kirjoitin Chrissy Wai Chingille ja tiedustelin voiko pukuja tilata Suomeen, kun Amerikasta on kyse. Kyllä vain voi. Minähän tietysti jo leijuin! Tämän puvun todella tahtoisin! Yläosaa voisi käyttää vaikka farkkujenkin kanssa arkena ja hameeseen kävisi moni muukin yläosa. Järkevää, kaunista, persoonallista ja niin jotenkin minun oloinen asu! Nähtyäni Merlin-sarjassa edellisessä postauksessa esitetyn puvun ajattelin pyytää tuohon hameosaan suikaleita, särmää. Suunnittelin jo hauskan shortsiasun sulhollekin samaisesta putiikista, kunnes muistin sellaisen mukavan asian, kuin tulli. Totesin, että meillä menisi asuihin hyvin äkkiä n. 2000 euroa, jos riittäisikään, kun pelkkä tullimaksu on Amerikasta vaatteita tilatessa 12% ja alv 22% ! No way! Se kupla poksahti siihen. Inhottavaa, kun realismi iskee!

Niinpä pyörin netissä, kiertelin jälleen pukuliikkeitä ja ompelijoiden sivuja. Huuto.netissä törmäsin tähän:

Ostox.fi 65e!

Huomatkaa hinta! Tästä minä voisin taikoa taitavan ompelijan avustuksella Nimueh:n mekon kaltaisen. Raaskisin riipiä helman riekaleiksi, eikä tuohon hintaan asun tarvitsekaan olla järkevä ja monikäyttöinen. Siinä on myös keijumaisuutta, mistä pidän. Menisi se jatkossa naamiaisissa! ;-) Tahtoisin, että hääkuvat otettaisiin Afrikassa, kunnolla pöpelikössä ja voisi olla aika hauskan näköistä, kun olisin kuin puskasta revitty repaleisen mekon kanssa ja tukka takuilla! :-D Sulholla on varmaankin Steve Irwin-tyyliset khakishortsit ja paitapusero voisi olla edes vähän juhlavampi ja asuni kanssa sointuva väritykseltään. Jos afrikkalaiset ystävämme tulevat vihkitilanteeseen mukaan, tahdon, että sulhoni erottuu niiden khakiasuisten miesten joukosta! ;-)

Sen huomasin ensimmäisellä kerralla (1998), ettei kannattanut mainostaa etsivänsä jotakin häihin liikkeissä asioidessaan. En meinannut millään saada meriaiheisiin häihin mariininsinisiä servettejä, kun ne eivät kuulemma sovi häihin (myyjän mielipide). Sain taisteltua haluamani servetit. Seuraavaksi väänsimme kättä, kun tahdoin servetteihin kala-aiheisen painatuksen. Sain lopulta senkin, mutta ilo oli tilanteesta kaukana. Näitä ohjeistajia riitti, jonka jälkeen en enää maininnut sanaa häät. Kampaajalle ilmoitin meneväni hienoihin puutarhajuhliin ja sain upean, haastavan kampauksen 167 markalla, kun ystäväni oli maksanut hääkampauksestaan, joka oli todella yksinkertainen, 400 mk. 

Myös Etelä-Afrikassa osataan repiä randeja häistä. Yksi yritys tarjosi kattavaa hääpakettia Minun Afrikkani-tyyliin. Oli muuten hirveä huijaus! Vihkitilanne oli pienessä, länsimaisessa kappelissa ja hääyö oli hotellissa, joka muistutti tyylillisesti pientä englantilaista majataloa ja paketin hinta oli 4000 euroa, ilman lentoja tietenkin! Huh huh! Mutta tämä morsian ei nopeasti luovuta. Vaihtoehtoja on monia ja luovuutta sekä paikallisia ystäviä voi vähän käyttää apuna. :-)  Olennaista on avioitua unelmiaan kunnioittaen, tavalla tai toisella! Onneksi unelmia aiheesta on monia! ;-D