Kuninkaallisella tyylillä

Johan nyt on hääohjelmaa, kun eilen kaksi reality tv-sarjaa ja tänään mahtavaa koko päivän kuninkaallista hehkutusta! Voi miten eri on itsekin morsiamena seurata tätä kaikkea, kuin ennen vain eronneen pienoisella katkeruudella. :-) Nyt sydän tulvii iloa ja odotusta.

Eilen nähdyistä suomalaishäähumuista vain sen verran, että hoh hoijakkaa. Onneksi Neljät Häät-jaksoa ei voittanut tuo muiden häistä negatiivista hakenut morsmaikku. Helikopteri kyyti limusiinin lisäksi tuntui jo aikamoiselta esittämiseltä. Satuhäät taas... Miten sen kauniisti sanoisin? Itse ohjelma on hassu. Kyllä, pari oli kovin hellyyttävä ja silti niin selkäänsä ansaitseva kaikessa yksinkertaisuudessaan, lapsellisuudessaan ja laiskuudessaan. Toisaalta sopivat yhteen mainiosti ja silti tuli tunne, että miten tuo voisi kestää. Noh, mitäpä minä tiedän? Sainpahan pitkän päivän päätteeksi laittaa aivot narikkaan pariksi tunniksi. ;-)

William ja Kate, kuten aina kaikki kuninkaalliset, säälittävät minua, kun menettävät häänsä koko kansan riepoteltavaksi ja missä on oma määräämisvalta, kun kaikki menee etiketin mukaan? Silti on jännittävää seurata ja pikkutyttö minussa ihmettelee oikeita, kuninkaallisia häitä. Joka tapauksessa, morsian oli todella kuninkaallisen kaunis tyylikkäässä, tasapainoisessa, ajattomassa, naisellisessa ja herkässä asukokonaisuudessaan kampausta myöten. Pidin myös kovasti hänen kaasonsa asusta. Mukavasti tässä virittäytyy häiden myötä myös vapun viettoon.

Hauskaa Vappua tämän hyväntuulen kipaleen myötä!

Jompi kumpi vai sittenkin kampi?

Huolimatta siitä kurjasta tosiasiasta, että autot hajoilevat ja rahaa korjauksiin palaa hääsäästöistä pelottavaa tahtia, vien asioita eteen päin. Jotta tietäisimme millaisiin häihin on lopulta varaa, täytyy selvittää, mitä unelmamme maksaisivat. Tämä morsian astui mielensä häätantereelle ja tarttui reippaasti kakkulapioon. Sähköposteja on kirjoitettu nyt kahteen paikkaan. Kumpaankin on kaksi vaihtoehtoa, suurin ero on max. 15 vierasta tai ilman. Kysyin myös siviilivihkimistä tai pelkkää epävirallista seremoniaa, jolloin hoitaisimme virallisen avioitumisen Suomen päässä. Onneksi on monta mieluisaa vaihtoehtoa!

Se pääunelma olisi avioitua tuossa maisemassa 10.11.12. Eikö olekin hauska päivämäärä? ;-) Kuva on Ithala Game Reserve:stä, maisemaa halkoo kiemurrellen kaunis Pongola-joki. Tuo maisema on meille rakas ja tärkeä. Olisi hienoa jakaa tilaisuus muutaman ystävän seurassa, jotka ovat luontoihmisiä jokainen. Suomesta ei ole tulossa ketään, joten rahaa syö myös se kesällä 2013 järjestettävä pienimuotoinen "Afrikkailta" lähimmille omaisille ja ystäville.



Safariajelun varrella voisi kuvaaja napsia meistä toiminnallisia hääkuvia, joissa pääosassa olisi huikaisevan kaunis luonto. Amerikasta ja Venäjältä tulevat ystävämme olisivat safarilla mukana. Auringon alkaessa laskea ja värjätessä maiseman pehmeän oranssisella hehkulla olisi aika seremonialle. Sen jälkeen siirtyisimme majoituksen ravintolaan, jossa tähtitaivaan alla, nuotion äärellä, kynttilöiden loisteessa söisimme paikallisen keittiön herkkuja. Taustalla voisi soida pehmeästi rummut ja illan kohokohtana olisi zulutanssiesitys.



Hääyön viettäisimme salaisessa piilomökissä kuunnellen luonnon huikeaa konserttia.

Halvemmalla pääsisimme, kun jättäisimme vieraat pois, tekisimme itse safarin vuokra-autollamme kuvaajan kanssa ja söisimme kahdestaan romanttisen illallisen. Onhan sentään hyvät kuvat tilanteesta saatava! :-)



Ithalasta jatkaisimme viettämään  muutamaksi yöksi hunajakuuta Thonga Beach Lodgeen. Tässä on myös toinen vaihtehtomme hääpaikaksi. Meidät voisi vihkiä rannalla. Tätäkin unelmaa tiedustelin vierailla tai ilman.



Thongalla on järjestetty intiimejä vihkiäisiä ilman vieraita ja paikka vaikuttaa täydelliseltä sellaiseen.




Auringonlaskun aikaan valojen vannomista.



Merilipikonniakin tahtoisin käydä katsomassa.



Siirtyisimme kolmen yön jälkeen Kosi Forest Lodgeen.



Pakettiin kuuluu mukavia aktiviteetteja kumpaisessakin paikassa, kuten snorklailua, melomista, vaeltamista, piknik-rannalla jne. Kaikki ilman muita turisteja.

Jos Ithala on Jompi ja Thonga Kumpi, on vielä yksi vaihtoehto, se tylsä Kampi. Jos ei mikään auta, piipahdamme matkalla lentokentälle maistraatissa ja lennämme Afrikkaan ilman mitään häämatkajärjestelyjä. Olemme joka tapauksessa menossa Afrikkaan marraskuussa 2012 jatkamaan tekemäämme eläintyötä. Yritämme vain niin kovasti tunkea häät sinne, mutta voi olla, etteivät varamme kerta kaikkiaan veny niin rajusti.

Lisäksi olen pohtinut vielä neljättä vaihtoehtoa. Järjestäisimmekin jo kesällä 2012 Afrikkailtaman, joka alkaisi tuomarin vihkiessä meidät pihallamme. Keräisimme lahjat rahana toteuttaaksemme edes häämatkan Afrikan matkan yhteydessä marraskuussa eli Thonga ja Kosi (5 yötä). Tämä olisi sentään Kampia parempi, mutta ongelma on siinäkin jälleen varallisuus. Riittävätkö varat mukavan, herkullisen iltaman viettoon, jos jo marraskuussa on matkan aika?

Jännityksellä odotan millaisia vastauksia viesteihini saan ja miten unelmamme muovautuu. Sulho totesi eilen: " Joka tapauksessa meille tulee kivat häät." Jep! Ei anneta rahan päättää vaan asenteen ratkaista. Pienikin on kaunista ja vähemmälläkin varsinainen päämäärä, avioituminen, saavutetaan.

(Epä)Olennaisuuksien pohdintaa

Tässä eräs kaunis päivä se iski. Epäilys, epätoivo. Suunnittelemmeko meille mahdottomia häitä? Mikä on tärkeintä, olennaisinta? Se, että avioidumme vai se, että juhlimme? Keskustelupalstoilla monesti näkee huomautuksia siitä avioituvatko ihmiset vain itse juhlan tähden tai sormuksen tms. Tuntui, että tilanne alkaa paisumaan, kuin pullataikina ja tuhat euroa sinne ja toinen tänne. Kääk! Miten rahat riittävät? Mistä voi ja pitää luopua? Voisinko ottaa jonkin halvemman puvun? Entä sormus? Onko minun välttämättä saatava se ihana 700 euroa  maksava suomalaisen korusepän tekele? 

Ajatusten, hintojen, ideoiden ja toiveiden risteillessä päässäni aloin jo ahdistua! Kamalaa! Tämähän on niin ihanaa ja onnellista aikaa! En todella tahdo ahdistua, kuten ensimmäisellä kerralla tapahtui. Silloin elin ulkoapäin tulevien vaatimusten ja toiveiden ristitulessa.

Mikä on meille tärkeää? No, mieheltä kysyttäessä tietenkin se perusasia: mennä naimisiin. Aivan sama miten, kun vain menemme. Minä taas mietin, että minulle on tärkeää, että tilanne on meidän näköinen ja niin unohtumaton, että niillä muistoilla riidat imuroidaan nopeasti jaloista. Mistä siis tinkiä? Ei ainakaan siitä Afrikka-osuudesta. Siellä valat vannotaan, tavalla tai toisella ja se on sentään sulhollekin tärkeää. 

Sulhoni rakastaa shortseja. Hän tahtoo avioitua shortseissa. Hänelle hankimme siistit shortist ja paitapuseron. Tämän huomioiden olin etsinyt itselleni pukua, joka olisi kaunis, monikäyttöinen ja käytännöllinen. Hintahaarukka ihastelemillani puvuilla oli huikea: 65-5000e. Rakastuin tähän:

Chrissy Wai Ching: Jubilee hame (349 USD ) ja toppi (269 USD)

Kirjoitin Chrissy Wai Chingille ja tiedustelin voiko pukuja tilata Suomeen, kun Amerikasta on kyse. Kyllä vain voi. Minähän tietysti jo leijuin! Tämän puvun todella tahtoisin! Yläosaa voisi käyttää vaikka farkkujenkin kanssa arkena ja hameeseen kävisi moni muukin yläosa. Järkevää, kaunista, persoonallista ja niin jotenkin minun oloinen asu! Nähtyäni Merlin-sarjassa edellisessä postauksessa esitetyn puvun ajattelin pyytää tuohon hameosaan suikaleita, särmää. Suunnittelin jo hauskan shortsiasun sulhollekin samaisesta putiikista, kunnes muistin sellaisen mukavan asian, kuin tulli. Totesin, että meillä menisi asuihin hyvin äkkiä n. 2000 euroa, jos riittäisikään, kun pelkkä tullimaksu on Amerikasta vaatteita tilatessa 12% ja alv 22% ! No way! Se kupla poksahti siihen. Inhottavaa, kun realismi iskee!

Niinpä pyörin netissä, kiertelin jälleen pukuliikkeitä ja ompelijoiden sivuja. Huuto.netissä törmäsin tähän:

Ostox.fi 65e!

Huomatkaa hinta! Tästä minä voisin taikoa taitavan ompelijan avustuksella Nimueh:n mekon kaltaisen. Raaskisin riipiä helman riekaleiksi, eikä tuohon hintaan asun tarvitsekaan olla järkevä ja monikäyttöinen. Siinä on myös keijumaisuutta, mistä pidän. Menisi se jatkossa naamiaisissa! ;-) Tahtoisin, että hääkuvat otettaisiin Afrikassa, kunnolla pöpelikössä ja voisi olla aika hauskan näköistä, kun olisin kuin puskasta revitty repaleisen mekon kanssa ja tukka takuilla! :-D Sulholla on varmaankin Steve Irwin-tyyliset khakishortsit ja paitapusero voisi olla edes vähän juhlavampi ja asuni kanssa sointuva väritykseltään. Jos afrikkalaiset ystävämme tulevat vihkitilanteeseen mukaan, tahdon, että sulhoni erottuu niiden khakiasuisten miesten joukosta! ;-)

Sen huomasin ensimmäisellä kerralla (1998), ettei kannattanut mainostaa etsivänsä jotakin häihin liikkeissä asioidessaan. En meinannut millään saada meriaiheisiin häihin mariininsinisiä servettejä, kun ne eivät kuulemma sovi häihin (myyjän mielipide). Sain taisteltua haluamani servetit. Seuraavaksi väänsimme kättä, kun tahdoin servetteihin kala-aiheisen painatuksen. Sain lopulta senkin, mutta ilo oli tilanteesta kaukana. Näitä ohjeistajia riitti, jonka jälkeen en enää maininnut sanaa häät. Kampaajalle ilmoitin meneväni hienoihin puutarhajuhliin ja sain upean, haastavan kampauksen 167 markalla, kun ystäväni oli maksanut hääkampauksestaan, joka oli todella yksinkertainen, 400 mk. 

Myös Etelä-Afrikassa osataan repiä randeja häistä. Yksi yritys tarjosi kattavaa hääpakettia Minun Afrikkani-tyyliin. Oli muuten hirveä huijaus! Vihkitilanne oli pienessä, länsimaisessa kappelissa ja hääyö oli hotellissa, joka muistutti tyylillisesti pientä englantilaista majataloa ja paketin hinta oli 4000 euroa, ilman lentoja tietenkin! Huh huh! Mutta tämä morsian ei nopeasti luovuta. Vaihtoehtoja on monia ja luovuutta sekä paikallisia ystäviä voi vähän käyttää apuna. :-)  Olennaista on avioitua unelmiaan kunnioittaen, tavalla tai toisella! Onneksi unelmia aiheesta on monia! ;-D

TV-sarja Merlinin innoittamaa

Tänään olemme sulhasen kanssa keskustelleet suunnitelmista ja saimme pohdittua vaihtoehtoja. Nyt on yksi selkeä idea muovautunut, jota lähdemme selvittämään voisiko se onnistua, riittäisivätkö varat. Hylkäsimme toistaiseksi ajatuksen valojen vannomisesta Intian valtameren rannalla ja suuntaamme katseemme meille rakkaaseen, huikaisevaan maisemaan ja suosikki riistapuistoon: Ithala Game Reserve. Voisimme saada edes paikalliset ystävämme sinne mukaan juhlistamaan tilannetta kanssamme. Se siitä kahdenkeskisyydestä. ;-) No, mitään ei ole vielä kirkossa kuulutettu, joten katsotaan millaiseksi kustannukset muodostuisivat. Jatkaisimme Ithalasta rannikolle viettämään lyhyen hunajakuun ihan kahdestaan.

Mutta tämän päiväiseen Merlinin jaksoon! Voi mikä narttu Nimueh onkaan, mutta oi niitä pukuja! Tämä sai minut pauloihinsa:



Tässä asussa voisin avioitua oikein mielelläni!

Sain vastauksen erittäin ystävälliseltä Chrissy Wai Chingiltä ja kyllä vain hänen upeita, erilaisia asujaan saa tilattua tänne Pohjolan perukoillekin! Ehkäpä unelmieni asuun tulee muutoksia Nimuehn puvun hengessä... Voi jummi, kun on ihanaa tämä haaveilu ja suunnittelu!

Takkukruunu -juhlakampauksia rastoille

Minun piti kirjoittaa pukuvaihtoehdoista ja vastausten odottamisesta, mutta teksti ja kuvat menivät niin sekaisin, että luovutin sen aiheen suhteen. Täytyy rauhassa ajan kanssa saada teksti ja kuvat ojennukseen. Puhutaan nyt sitten hiuksista.Koska minulla on keinokuiturastat, seuraavat ideat voisivat toimia:

Myös rastoihin saa laitettua kiharaa.

Narnian valkoisen noidan hiukset ovat upeat! Tästä kampauksesta pitäisin kovasti.

Tässäkin on sitä jotakin. Pienesti muuttaisin ja lisäisin jonkin
hiuskoristeen, helmiä tms..

Tämä on aivan ihana! Täytyykin harjoitella tekemään... :-)

Kakusta asiaa tai oikeastaan sen päältä

Kun vastausta Etelä-Afrikan suurlähetystöltä saa odottaa, voi ihastella kaikkea pientä hauskaa, ei vielä niin olennaista. Mikä sen hauskempaa, kuin etsiä juuri meille sopivaa kakun koristetta! :-) Tässäpä pieni paraati mainioista ideoista, mitä netti meille esittelee:



















Eläköön mielikuvitus internetin monet ulottuvuudet! :-)

Sormukset ulkomailta -vaikeuksien kautta voittoon!

Kun sulhoni oli kysymyksen kakaissut, minä vastannut myöntyvästi ja kyynelehtinyt, suukoteltu ja muikisteltu, päätimme lähteä katsomaan sormuksia. Galaxy & Co:sta löytyi minulle kaunis 9k:n valkokultainen timanttisormus. Putiikki oli pieni ja kutakin somusta oli vain yksi kappale, joten jouduin tyytymään hiukan suureen sormukseen. Sulholle ei sormusta meinannut löytyä millään. Kovin suuria kokoja oli tarjolla, niin naisille, kuin miehillekin. Hankimme hätäpäissämme sulholle esikihlasormuksen turistiliikkeestä ja minä tuunasin omani laastarilla sopivaksi, jotta pääsimme ne pujottamaan sormiimme. :-)

Muutamaa päivää myöhemmin löysimme Nelspruit:sta, Riverside Mall:sta hitusen isomman Galaxy & Co:n liikkeen, josta löytyi upea sormus sulholle. Sekin oli reilun kokoinen, mutta niin komea ja vielä saman ketjun liikkeestä omani kanssa, joten teimme kaupat. Sulho käytti esikihlasormustaan liukuesteenä varsinaisen sormuksen lisäksi Suomeen asti. Veimme heti, palattuamme kotomaan kamaralle, sormukset kultasepänliikkeeseen pienennettäviksi ja kaiverrutettaviksi. Tässä tulikin esiin vaikeus, kun sormukset ovat 9 karaatin valkokultaa. Suomessa ei käytetä kyseistä seosta, joten sormusten pienennyssaumojen teossa saattaisi olla ongelmaa. Lisäksi sormukseni malli sekä pienennyksen määrä toi haastavuutta. Mikäli sormusta ei suoraan pystyisi pienentämään, sen sisälle rakennettaisiin osittain toinen sormus! Kaiverrukseen saattaisi jäädä vain vähän tilaa.

Eilen hurutin kiireellä töistä noutamaan sormuksemme. Jännitimme molemmat miten sormusten kanssa on mahtanut käydä. Ainakaan soittoa ongelmista ei ollut tullut. Liikkeessä minulle ojennettiin rakkaat sormuksemme mitä upeimpina kultasepän terveisten kera. Hän oli todennut, että sormuksemme olivat todella hienosti tehdyt, eikä edes minun sormuksen pienentämisessä ollut ongelmaa, koska timantit olivat istutettu tilavasti, pienentämismahdollisuus huomioiden.

Niin illalla avasimme kuohuviinipullon ja suukkojen kera pujotimme sormukset toisillemme. Suloista olla kihloissa! Ah, tätä onnen aikaa! :-)

Elämä yllättää!

Hän kaivaa kiven takaa pienen kuohuviinipullon ja lasit, katsoo minua hiukan ujosti, punastuen ja kysyy tahdonko. Vihdoin! Tätä olen odottanut, kaivannut, pelännyt ja haaveillut. Nyt, kun on Se Hetki, ei mielessäni ole pienintäkään epäröintiä. Näin sen kuuluu mennä. Yhdessä eteen päin. Tahdon, koko sydämestäni tahdon! Tämä VOI kestää ja se riittää minulle, sillä ainoa asia, josta voin olla varma, on elämän arvaamattomuus. Mitään ei elämä anna, jos ei uskalla heittäytyä, luottaa ja antaa mahdollisuutta riskienkin uhalla. Tiedän, että minkä elämä antaa, se voi myös ottaa pois, kysymättä.

Olemme molemmat sekaisin onnesta ja toisistamme. Meistä on kuoriutunut uusia puolia esiin, kun vihdoin uskalsimme myöntää, että tahdomme. Sulhanen pelkäsi ettei kelpaisikaan, minä pelkäsin samaa. Haavoitettujen sydänten salasia suruja. Tuo hupsu jörrykkäni on niin pehmeää ja hempeää ja minä, minusta on tullut aivan hupsu häätohisija! En sitä ollut ensimmäisellä kerralla. Nyt onkin olo, että tässä on hyvät eväät kasassa, naimisiin menemme silkasta rakkaudesta ja tahdosta. Voiko muista syistä mennäkään? Kyllä voi. Nuoruuden rakkauteni kanssa kiirehdimme aikoinaan alttarille, jotta taloutemme oli turvattu armeijan ajan. Sulhoni avioitui aikoinaan tavan vuoksi, puolisonsa toiveesta.

Tällä kertaa kuuntelen vain sulhoani ja itseäni häiden suhteen. En enää kuuntele muiden mielipiteitä miten kuuluisi häitä viettää. Onhan kyse meidän kahden välisestä taiasta. Tahdon, että hetki on niin ikimuistoinen, tunteikas ja luonnollinen, että sen muiston avulla kahlaamme läpi väistämättömät suvantovaiheet ja hellinä hetkinä voimme kuiskia sen hetken muistoista toisillemme. :-)

Olemme seurustelleet 5 vuotta, asuneet yhdessä virallisesti 4 vuotta. Olemme vahvoja persoonia ja arvostamme toisissamme monenlaisia asioita ja tuntuu, ettei sopivampaa ihmistä elämää jakamaan voisi ollakaan! Meitä yhdistää rakkaus luontoon, eläimiin, valokuvaamiseen ja matkustamiseen. Afrikka on meitä voimallisesti yhdistävä asia. Emme välitä suurista juhlista, en ole koskaan haaveillut olevani elokuvien morsian valkoisissaan. Niinpä meille oli itsestään selvää haaveilla valojen vannomisesta kahden kesken Afrikassa (myöhemmin pitäisimme pienet Afrikkailtamat läheisille ja ystäville (max 30 hlö)). Miten se onnistuisi? Ei hajuakaan! Sitä tässä lähden selvittämään. :-)