Grillikihlajaiset ja päätökset

Päätimme järjestää kihlajaiset. Tarkoitus oli tutustuttaa lähisuku toisiinsa, jotta Afrikkailtamassa olisi sitten tulevaisuudessa mukavampi tunnelma. Monista syistä johtuen (mm. minun sukuni ainainen juhlahengen puute, suunnitelmien arvostelu yms.) saivat meidät jakaamaan kihlajaiset kahteen osaan ja hylkäämään jo niin  kovasti suunnittelemani iltaman. Tuli vain niin tuttu tunne, joka kumpusi menneistä muistoista. En tahdo enää väkertää häitä hampaat irvessä muiden närkkiessä vieressä. Tahdon jotain ihan muuta. Tahdon rentoutta, onnea ja rakkautta, meidän kahden hetkeä.

Juhlistamme kihloihin menoamme rennosti Etelä-Afrikkalaiseen tyyliin grillin äärellä minun lähisukuni kanssa ensin. Sulhon suku tavataan samassa paikassa ja samoissa merkeissä elokuun lopulla. Tähän ensimmäisiin kihlajaisiin tulee mahdollisesti n. 15 henkilöä. Varasimme ihanan kylämme grillikodan, joka on asukkaiden vapaassa käytössä ilman maksua. Kodan pihalla on lapsille hiekkalaatikko ja kiipeilyteline liukumäkineen, kaksi isoa pirttipöytää ja sisällä kodassa tunnelmallista, jos sää ei suosi ulkona oleilua. Eräs ihana kakkutaitelija tekee meille meidän näköisen kakun, jota odotan innolla! :o)

Koska varsinaisen avioitumisen juhlistaminen suvun voimin jää nyt unholaan, otin käyttööni kortit, jotka olimme Afrikkailtamaa varten ostaneet. Kaiken kiireen keskellä kirjoitin kutsut runomuodossa, tulostin kauniille, pergamentin näköiselle paperille, leikkasin reunat rosoisiksi ja liimasin kortteihin. Kirjekuoria löytyi upeissa väreissä ja hehkuvan oranssin keltainen oli ehdoton valinta tarjonnasta. Lisäsin kirjekuoriin mustia koristetarroja, tulostin osoitteet kutsun kanssa samalle paperille, leikkasin reunat ja liimasin. Myös postimerkit etsin edes jotenkin sopiviksi kokonaisuuteen, kun ei ollut aikaa teetättää omia merkkejä. Tässä pieni vilahdus kutsuista:

 

Valitettavasti useampikin henkilö otti kutsut hääkutsuina, kun olivat muka "liian hienot" pienten kihlajaisten kutsuiksi. Kutsuissa kyllä mainittiin vain  kihlajaiset. Viis kommentoijista. Itselleni oli tärkeää tehdä kivat kutsut, vaikka eivät aivan unelmiani vastaavat olekaan. En tahtonut kutsua vain tekstiviestillä tai puhelimitse. Marmatus oli kuitenkin hyvä muistutus, mitä se pahimmillaan oli silloin aikoinaan ja mitä en enää tahdo kokea. Kihlajaisissa aion olla rennosti, piittaamatta muiden mielipiteistä, ruoasta ja sulhostani nauttien. Teen omalta osaltani kaikkeni, että olisi mukavaa, ruoka maittavaa ja jäisi hyvä muisto päivästä. Hääjuhlaan en enää tule tuhlaamaan energiaani. Onneksi sulhon omaiset ovat innoissaan tulossa kihlajaisiin elokuussa! <3 Välillä oma suku vain on se pahin...