Hän kaivaa kiven takaa pienen kuohuviinipullon ja lasit, katsoo minua hiukan ujosti, punastuen ja kysyy tahdonko. Vihdoin! Tätä olen odottanut, kaivannut, pelännyt ja haaveillut. Nyt, kun on Se Hetki, ei mielessäni ole pienintäkään epäröintiä. Näin sen kuuluu mennä. Yhdessä eteen päin. Tahdon, koko sydämestäni tahdon! Tämä VOI kestää ja se riittää minulle, sillä ainoa asia, josta voin olla varma, on elämän arvaamattomuus. Mitään ei elämä anna, jos ei uskalla heittäytyä, luottaa ja antaa mahdollisuutta riskienkin uhalla. Tiedän, että minkä elämä antaa, se voi myös ottaa pois, kysymättä.
Olemme molemmat sekaisin onnesta ja toisistamme. Meistä on kuoriutunut uusia puolia esiin, kun vihdoin uskalsimme myöntää, että tahdomme. Sulhanen pelkäsi ettei kelpaisikaan, minä pelkäsin samaa. Haavoitettujen sydänten salasia suruja. Tuo hupsu jörrykkäni on niin pehmeää ja hempeää ja minä, minusta on tullut aivan hupsu häätohisija! En sitä ollut ensimmäisellä kerralla. Nyt onkin olo, että tässä on hyvät eväät kasassa, naimisiin menemme silkasta rakkaudesta ja tahdosta. Voiko muista syistä mennäkään? Kyllä voi. Nuoruuden rakkauteni kanssa kiirehdimme aikoinaan alttarille, jotta taloutemme oli turvattu armeijan ajan. Sulhoni avioitui aikoinaan tavan vuoksi, puolisonsa toiveesta.
Tällä kertaa kuuntelen vain sulhoani ja itseäni häiden suhteen. En enää kuuntele muiden mielipiteitä miten kuuluisi häitä viettää. Onhan kyse meidän kahden välisestä taiasta. Tahdon, että hetki on niin ikimuistoinen, tunteikas ja luonnollinen, että sen muiston avulla kahlaamme läpi väistämättömät suvantovaiheet ja hellinä hetkinä voimme kuiskia sen hetken muistoista toisillemme. :-)
Olemme seurustelleet 5 vuotta, asuneet yhdessä virallisesti 4 vuotta. Olemme vahvoja persoonia ja arvostamme toisissamme monenlaisia asioita ja tuntuu, ettei sopivampaa ihmistä elämää jakamaan voisi ollakaan! Meitä yhdistää rakkaus luontoon, eläimiin, valokuvaamiseen ja matkustamiseen. Afrikka on meitä voimallisesti yhdistävä asia. Emme välitä suurista juhlista, en ole koskaan haaveillut olevani elokuvien morsian valkoisissaan. Niinpä meille oli itsestään selvää haaveilla valojen vannomisesta kahden kesken Afrikassa (myöhemmin pitäisimme pienet Afrikkailtamat läheisille ja ystäville (max 30 hlö)). Miten se onnistuisi? Ei hajuakaan! Sitä tässä lähden selvittämään. :-)
No comments:
Post a Comment