Uusi Vuosi ja ihan pihalla

Niin se aika vierähtää. Viime vuosi jätti jälkeensä useammankin Suuren Kohokohdan, joiden kanssa saan kohdata uuden, ihanan vuoden! Hääasia ei ole edistynyt lainkaan, päin vastoin. Viime vuosi oli rahallisesti katastrofaalinen ja söi lopulta kaikki säästöt. Aloitin vuoden henkisesti rikkaampana, mutta rahallisesti köyhempänä. Lohdukseni ensi-iltaan on tulossa 20.7.12  elokuva, jossa naimisiin meno siirtyy elämän koukeroissa. :o)



Kuva säästöpossuista täältä.

Kun nyt rahasta tuli puhe, niin ajattelin jakaa hintatietoja hääjärjestelyistä Etelä-Afrikassa. Suurlähetystöstä ei ole kuulunut pihaustakaan.

Thonga Beach Lodge tarjoaisi hääpaketin merellisiin häihin. Viime syyskuusta tämä vuoden huhtikuuhun välisenä aikana paketin hinta on R29 292 l. n. 2778 e.
Paketti sisältää:
* 3 yötä merinäköalahuoneessa kahdelle hengelle
* snorkkelivarusteiden käyttö
* melontaretki Sibaya-järvelle
* auringonlaskuajelu
* kulttuurikierros
* romanttinen hääyö
* vihkijän (ministerin) yöpyminen (1 yö)
* nelivetokuljetus vihkijälle ja hääparille
* vihkijän matkakorvaukset
* rekisteröinti ja aviosertifikaatti
* hääpäivänä pullo kuplivaa
* vihkipaikan pystytys ja organisointi

Pakettiin ei kuulu juomia, kukkasia, kakkua, kuvausta, ruokatarjoilua jne.Koetimme saada luotua oman paketin, johon olisi lisätty pari yötä Kosi Forest Lodgessa, mutta sitä ei huomioitu lainkaan.



Kuva hääkarkkirasioista täältä.

Ithala Game Reserve, riistapuistolla, ei ole hääpakettia. Häämenut ovat herkullisen kuuloisia, mutta vierasmäärän tulisi olla yli 30 henkilöä. He pystyvät avustamaan koristeiden hankinnassa yms. Majoitus hääväelle on n. 48e/per henkilö/per yö, safariajelu alkaen n. 19 e/per henkilö. Ongelmallista on myös keskustelu sähköpostin välityksellä. Hintatiedustelut eivät tuota tulosta ja sieltä toivotaan, että pääsisimme paikanpäälle keskustelemaan asiasta. Helpommin sanottu, kuin tehty.

Vaikka rakastankin Etelä-Afrikkaa on moni asia kinkkistä siellä järjestää, sopia ja että asia lopulta onnistuisi. Häiden suhteen ehkä turhankin riskaabelia? Jos ei häitä siellä, niin häämatka sitten.




Kuva täältä.

Jompi kumpi vai sittenkin kampi?

Huolimatta siitä kurjasta tosiasiasta, että autot hajoilevat ja rahaa korjauksiin palaa hääsäästöistä pelottavaa tahtia, vien asioita eteen päin. Jotta tietäisimme millaisiin häihin on lopulta varaa, täytyy selvittää, mitä unelmamme maksaisivat. Tämä morsian astui mielensä häätantereelle ja tarttui reippaasti kakkulapioon. Sähköposteja on kirjoitettu nyt kahteen paikkaan. Kumpaankin on kaksi vaihtoehtoa, suurin ero on max. 15 vierasta tai ilman. Kysyin myös siviilivihkimistä tai pelkkää epävirallista seremoniaa, jolloin hoitaisimme virallisen avioitumisen Suomen päässä. Onneksi on monta mieluisaa vaihtoehtoa!

Se pääunelma olisi avioitua tuossa maisemassa 10.11.12. Eikö olekin hauska päivämäärä? ;-) Kuva on Ithala Game Reserve:stä, maisemaa halkoo kiemurrellen kaunis Pongola-joki. Tuo maisema on meille rakas ja tärkeä. Olisi hienoa jakaa tilaisuus muutaman ystävän seurassa, jotka ovat luontoihmisiä jokainen. Suomesta ei ole tulossa ketään, joten rahaa syö myös se kesällä 2013 järjestettävä pienimuotoinen "Afrikkailta" lähimmille omaisille ja ystäville.



Safariajelun varrella voisi kuvaaja napsia meistä toiminnallisia hääkuvia, joissa pääosassa olisi huikaisevan kaunis luonto. Amerikasta ja Venäjältä tulevat ystävämme olisivat safarilla mukana. Auringon alkaessa laskea ja värjätessä maiseman pehmeän oranssisella hehkulla olisi aika seremonialle. Sen jälkeen siirtyisimme majoituksen ravintolaan, jossa tähtitaivaan alla, nuotion äärellä, kynttilöiden loisteessa söisimme paikallisen keittiön herkkuja. Taustalla voisi soida pehmeästi rummut ja illan kohokohtana olisi zulutanssiesitys.



Hääyön viettäisimme salaisessa piilomökissä kuunnellen luonnon huikeaa konserttia.

Halvemmalla pääsisimme, kun jättäisimme vieraat pois, tekisimme itse safarin vuokra-autollamme kuvaajan kanssa ja söisimme kahdestaan romanttisen illallisen. Onhan sentään hyvät kuvat tilanteesta saatava! :-)



Ithalasta jatkaisimme viettämään  muutamaksi yöksi hunajakuuta Thonga Beach Lodgeen. Tässä on myös toinen vaihtehtomme hääpaikaksi. Meidät voisi vihkiä rannalla. Tätäkin unelmaa tiedustelin vierailla tai ilman.



Thongalla on järjestetty intiimejä vihkiäisiä ilman vieraita ja paikka vaikuttaa täydelliseltä sellaiseen.




Auringonlaskun aikaan valojen vannomista.



Merilipikonniakin tahtoisin käydä katsomassa.



Siirtyisimme kolmen yön jälkeen Kosi Forest Lodgeen.



Pakettiin kuuluu mukavia aktiviteetteja kumpaisessakin paikassa, kuten snorklailua, melomista, vaeltamista, piknik-rannalla jne. Kaikki ilman muita turisteja.

Jos Ithala on Jompi ja Thonga Kumpi, on vielä yksi vaihtoehto, se tylsä Kampi. Jos ei mikään auta, piipahdamme matkalla lentokentälle maistraatissa ja lennämme Afrikkaan ilman mitään häämatkajärjestelyjä. Olemme joka tapauksessa menossa Afrikkaan marraskuussa 2012 jatkamaan tekemäämme eläintyötä. Yritämme vain niin kovasti tunkea häät sinne, mutta voi olla, etteivät varamme kerta kaikkiaan veny niin rajusti.

Lisäksi olen pohtinut vielä neljättä vaihtoehtoa. Järjestäisimmekin jo kesällä 2012 Afrikkailtaman, joka alkaisi tuomarin vihkiessä meidät pihallamme. Keräisimme lahjat rahana toteuttaaksemme edes häämatkan Afrikan matkan yhteydessä marraskuussa eli Thonga ja Kosi (5 yötä). Tämä olisi sentään Kampia parempi, mutta ongelma on siinäkin jälleen varallisuus. Riittävätkö varat mukavan, herkullisen iltaman viettoon, jos jo marraskuussa on matkan aika?

Jännityksellä odotan millaisia vastauksia viesteihini saan ja miten unelmamme muovautuu. Sulho totesi eilen: " Joka tapauksessa meille tulee kivat häät." Jep! Ei anneta rahan päättää vaan asenteen ratkaista. Pienikin on kaunista ja vähemmälläkin varsinainen päämäärä, avioituminen, saavutetaan.

(Epä)Olennaisuuksien pohdintaa

Tässä eräs kaunis päivä se iski. Epäilys, epätoivo. Suunnittelemmeko meille mahdottomia häitä? Mikä on tärkeintä, olennaisinta? Se, että avioidumme vai se, että juhlimme? Keskustelupalstoilla monesti näkee huomautuksia siitä avioituvatko ihmiset vain itse juhlan tähden tai sormuksen tms. Tuntui, että tilanne alkaa paisumaan, kuin pullataikina ja tuhat euroa sinne ja toinen tänne. Kääk! Miten rahat riittävät? Mistä voi ja pitää luopua? Voisinko ottaa jonkin halvemman puvun? Entä sormus? Onko minun välttämättä saatava se ihana 700 euroa  maksava suomalaisen korusepän tekele? 

Ajatusten, hintojen, ideoiden ja toiveiden risteillessä päässäni aloin jo ahdistua! Kamalaa! Tämähän on niin ihanaa ja onnellista aikaa! En todella tahdo ahdistua, kuten ensimmäisellä kerralla tapahtui. Silloin elin ulkoapäin tulevien vaatimusten ja toiveiden ristitulessa.

Mikä on meille tärkeää? No, mieheltä kysyttäessä tietenkin se perusasia: mennä naimisiin. Aivan sama miten, kun vain menemme. Minä taas mietin, että minulle on tärkeää, että tilanne on meidän näköinen ja niin unohtumaton, että niillä muistoilla riidat imuroidaan nopeasti jaloista. Mistä siis tinkiä? Ei ainakaan siitä Afrikka-osuudesta. Siellä valat vannotaan, tavalla tai toisella ja se on sentään sulhollekin tärkeää. 

Sulhoni rakastaa shortseja. Hän tahtoo avioitua shortseissa. Hänelle hankimme siistit shortist ja paitapuseron. Tämän huomioiden olin etsinyt itselleni pukua, joka olisi kaunis, monikäyttöinen ja käytännöllinen. Hintahaarukka ihastelemillani puvuilla oli huikea: 65-5000e. Rakastuin tähän:

Chrissy Wai Ching: Jubilee hame (349 USD ) ja toppi (269 USD)

Kirjoitin Chrissy Wai Chingille ja tiedustelin voiko pukuja tilata Suomeen, kun Amerikasta on kyse. Kyllä vain voi. Minähän tietysti jo leijuin! Tämän puvun todella tahtoisin! Yläosaa voisi käyttää vaikka farkkujenkin kanssa arkena ja hameeseen kävisi moni muukin yläosa. Järkevää, kaunista, persoonallista ja niin jotenkin minun oloinen asu! Nähtyäni Merlin-sarjassa edellisessä postauksessa esitetyn puvun ajattelin pyytää tuohon hameosaan suikaleita, särmää. Suunnittelin jo hauskan shortsiasun sulhollekin samaisesta putiikista, kunnes muistin sellaisen mukavan asian, kuin tulli. Totesin, että meillä menisi asuihin hyvin äkkiä n. 2000 euroa, jos riittäisikään, kun pelkkä tullimaksu on Amerikasta vaatteita tilatessa 12% ja alv 22% ! No way! Se kupla poksahti siihen. Inhottavaa, kun realismi iskee!

Niinpä pyörin netissä, kiertelin jälleen pukuliikkeitä ja ompelijoiden sivuja. Huuto.netissä törmäsin tähän:

Ostox.fi 65e!

Huomatkaa hinta! Tästä minä voisin taikoa taitavan ompelijan avustuksella Nimueh:n mekon kaltaisen. Raaskisin riipiä helman riekaleiksi, eikä tuohon hintaan asun tarvitsekaan olla järkevä ja monikäyttöinen. Siinä on myös keijumaisuutta, mistä pidän. Menisi se jatkossa naamiaisissa! ;-) Tahtoisin, että hääkuvat otettaisiin Afrikassa, kunnolla pöpelikössä ja voisi olla aika hauskan näköistä, kun olisin kuin puskasta revitty repaleisen mekon kanssa ja tukka takuilla! :-D Sulholla on varmaankin Steve Irwin-tyyliset khakishortsit ja paitapusero voisi olla edes vähän juhlavampi ja asuni kanssa sointuva väritykseltään. Jos afrikkalaiset ystävämme tulevat vihkitilanteeseen mukaan, tahdon, että sulhoni erottuu niiden khakiasuisten miesten joukosta! ;-)

Sen huomasin ensimmäisellä kerralla (1998), ettei kannattanut mainostaa etsivänsä jotakin häihin liikkeissä asioidessaan. En meinannut millään saada meriaiheisiin häihin mariininsinisiä servettejä, kun ne eivät kuulemma sovi häihin (myyjän mielipide). Sain taisteltua haluamani servetit. Seuraavaksi väänsimme kättä, kun tahdoin servetteihin kala-aiheisen painatuksen. Sain lopulta senkin, mutta ilo oli tilanteesta kaukana. Näitä ohjeistajia riitti, jonka jälkeen en enää maininnut sanaa häät. Kampaajalle ilmoitin meneväni hienoihin puutarhajuhliin ja sain upean, haastavan kampauksen 167 markalla, kun ystäväni oli maksanut hääkampauksestaan, joka oli todella yksinkertainen, 400 mk. 

Myös Etelä-Afrikassa osataan repiä randeja häistä. Yksi yritys tarjosi kattavaa hääpakettia Minun Afrikkani-tyyliin. Oli muuten hirveä huijaus! Vihkitilanne oli pienessä, länsimaisessa kappelissa ja hääyö oli hotellissa, joka muistutti tyylillisesti pientä englantilaista majataloa ja paketin hinta oli 4000 euroa, ilman lentoja tietenkin! Huh huh! Mutta tämä morsian ei nopeasti luovuta. Vaihtoehtoja on monia ja luovuutta sekä paikallisia ystäviä voi vähän käyttää apuna. :-)  Olennaista on avioitua unelmiaan kunnioittaen, tavalla tai toisella! Onneksi unelmia aiheesta on monia! ;-D

Elämä yllättää!

Hän kaivaa kiven takaa pienen kuohuviinipullon ja lasit, katsoo minua hiukan ujosti, punastuen ja kysyy tahdonko. Vihdoin! Tätä olen odottanut, kaivannut, pelännyt ja haaveillut. Nyt, kun on Se Hetki, ei mielessäni ole pienintäkään epäröintiä. Näin sen kuuluu mennä. Yhdessä eteen päin. Tahdon, koko sydämestäni tahdon! Tämä VOI kestää ja se riittää minulle, sillä ainoa asia, josta voin olla varma, on elämän arvaamattomuus. Mitään ei elämä anna, jos ei uskalla heittäytyä, luottaa ja antaa mahdollisuutta riskienkin uhalla. Tiedän, että minkä elämä antaa, se voi myös ottaa pois, kysymättä.

Olemme molemmat sekaisin onnesta ja toisistamme. Meistä on kuoriutunut uusia puolia esiin, kun vihdoin uskalsimme myöntää, että tahdomme. Sulhanen pelkäsi ettei kelpaisikaan, minä pelkäsin samaa. Haavoitettujen sydänten salasia suruja. Tuo hupsu jörrykkäni on niin pehmeää ja hempeää ja minä, minusta on tullut aivan hupsu häätohisija! En sitä ollut ensimmäisellä kerralla. Nyt onkin olo, että tässä on hyvät eväät kasassa, naimisiin menemme silkasta rakkaudesta ja tahdosta. Voiko muista syistä mennäkään? Kyllä voi. Nuoruuden rakkauteni kanssa kiirehdimme aikoinaan alttarille, jotta taloutemme oli turvattu armeijan ajan. Sulhoni avioitui aikoinaan tavan vuoksi, puolisonsa toiveesta.

Tällä kertaa kuuntelen vain sulhoani ja itseäni häiden suhteen. En enää kuuntele muiden mielipiteitä miten kuuluisi häitä viettää. Onhan kyse meidän kahden välisestä taiasta. Tahdon, että hetki on niin ikimuistoinen, tunteikas ja luonnollinen, että sen muiston avulla kahlaamme läpi väistämättömät suvantovaiheet ja hellinä hetkinä voimme kuiskia sen hetken muistoista toisillemme. :-)

Olemme seurustelleet 5 vuotta, asuneet yhdessä virallisesti 4 vuotta. Olemme vahvoja persoonia ja arvostamme toisissamme monenlaisia asioita ja tuntuu, ettei sopivampaa ihmistä elämää jakamaan voisi ollakaan! Meitä yhdistää rakkaus luontoon, eläimiin, valokuvaamiseen ja matkustamiseen. Afrikka on meitä voimallisesti yhdistävä asia. Emme välitä suurista juhlista, en ole koskaan haaveillut olevani elokuvien morsian valkoisissaan. Niinpä meille oli itsestään selvää haaveilla valojen vannomisesta kahden kesken Afrikassa (myöhemmin pitäisimme pienet Afrikkailtamat läheisille ja ystäville (max 30 hlö)). Miten se onnistuisi? Ei hajuakaan! Sitä tässä lähden selvittämään. :-)