Reality bites

Kun aloitin hääblogin, selasin innokkaasti muiden. Valitettavan usein kohtasin kesken hääsuunnittelujen hiljentyneitä blogeja. Jäin miettimään mitä oli tapahtunut. Niin vain hiljeni omanikin ja tahdon lyhyesti kertoa miksi. Emme päässeet häihin asti. Hyvä niin. Meitä ei kuitenkaan ollut tarkoitettu yhteen. Tiemme erosivat persooniemme eroihin, takkuavaan kommunikaatioon, minun ahdistukseeni, yksinäisyyteeni. Kipeästi riuhdoin itseni irti monivuotisesta kumppanuudesta kulkeakseni kohti onnellisempaa elämää. Voin kertoa, että kaikki suru, tuska ja hammastenkiristys ovat kannattaneet! Elän onnellisempaa, rakkaudellisempaa, tasapainoisempaa elämää nyt. <3

En sulje blogia, koska toivon, että se voisi toimia kimmokkeena järjestämään aivan omanlaiset rakkauden juhlat, oli ne sitten kihlajaiset, häät tai rituaalin suhteen sitouttamiseksi ilman yhteiskunnan muottia ja oletuksia. Linkkaan tänne jatkossakin tasaisen epätasaisesti mielenkiintoisia ideoita. :-)

Toivotan teille pariskunnille rohkeutta kuunnella sydäntenne ääntä ja osoittaa rakkauttanne ja haluanne sitoutua itsenne näköisellä tavalla tai olla juhlistamatta. Pääasia, että halu lähtee teistä, yhteisesti, eikä ulkopuolisten paineesta. Juhla on juurikin teidän kahden rakkauden julistus. Ikimuistoinen. Sen tarkoitus ei ole myöskään sitoa, omistaa, vaan antaa oma sydän toiselle, ottaa toisen sydän, rakkaus, vastaan ja alkaa vaalia, sulkea takaportit, olla läsnä toiselle, avoimesti, alastomasti, rohkeasti, riskillä. Suhde on jokapäiväinen valinta, erototen avioitumisen jälkeen. Anna toiselle joka päivä syy rakastua sinuun uudestaan.

Läsnäolevaa, keskustelevaa, rakkaudellista, hellyyden täytteistä ja kevyttä yhteistä taivalta teille kaikille!