Kihlajaiset 2 ja messuilua

Tänä syksynä haastoin itseni toteuttamaan yhden unelmani. Olen opiskellut kirjoittamista kaiken muun lisäksi ja sain huomata miten rajallinen määrä tunteja on  päivässä.

Palataan ajassa loppukesään, jolloin juhlistimme kihlautumista sulhon siskon perheen kanssa. Vietimme iloiset pippalot kotonamme. Tortillatarjoilu osui nappiin. Tunnelma oli välitön ja yksi vieraista nauroikin, että olimme, kuin Serranon perheestä. Pitkä pöytä täynnä herkullisia syötäviä ja kaikki puhuivat ja nauroivat yhteen ääneen, ruoka siirtyi kädestä toiseen. Lidl:in pikkupizzat maistuivat neiti 3v:lle.

Kakkuna meillä oli jälleen ihanan taiturin huikea liskokakku!

Kukaan ei hennonnut syödä kakkua, ennen kuin liskot oli pelastettu. Kerrassaan herkullinen mansikkakakku, kuten juhlavieraamme pikkuneiti toivoi.

Saimme ihanat lahjat, joista on ollut jo paljon iloa.

Kynttilät luovat pehmeää tunnelmaa syysiltoihin ja Pentikin villatorkkupeittoon on mukava yhdessä käpertyä. Päivän muistot lämmittävät yhä.

Piipahdin ystäväni kanssa messukeskuksessa, jonne oli levittäytynyt huikeat viisi messua. Tärkeimmät minulle olivat tietenkin Gold Silver Watch- ja häämessut. Muita olivat kauneus ja terveys-, muoti- ja hiusmessut. Meillä oli valitettavan vähän aikaa, mutta nopeasti ehdimme kiertää kaikki. Yllätyin miten ne sormukset, joita olen netistä ihaillut, olivat todellisuudessa kovin massiivisia. AU3:n Ornamentti-sormus oli kaunis, eritoten timantein koristeltu versio, mutta senkin suuruus, raskaus yllätti. Muutamia upeita pukuja näin, mutta hinnat tuntuivat kohtuuttomilta puvusta, jota käyttää kerran. Iso osa hohtavista, värikkäistä juhlapuvuista tuntui todella vierailta. Suurimman vaikutuksen puvuista teki Saaga Design:n musta pellavajuhlapuku, hinta 1400e. Valitettavasti en saanut kopioitua kuvaa puvusta. Messujen jälkeen oli hiukan toivoton olo, mutta onneksi häät eivät ole vielä ovella. :-)

Grillikihlajaiset ja päätökset

Päätimme järjestää kihlajaiset. Tarkoitus oli tutustuttaa lähisuku toisiinsa, jotta Afrikkailtamassa olisi sitten tulevaisuudessa mukavampi tunnelma. Monista syistä johtuen (mm. minun sukuni ainainen juhlahengen puute, suunnitelmien arvostelu yms.) saivat meidät jakaamaan kihlajaiset kahteen osaan ja hylkäämään jo niin  kovasti suunnittelemani iltaman. Tuli vain niin tuttu tunne, joka kumpusi menneistä muistoista. En tahdo enää väkertää häitä hampaat irvessä muiden närkkiessä vieressä. Tahdon jotain ihan muuta. Tahdon rentoutta, onnea ja rakkautta, meidän kahden hetkeä.

Juhlistamme kihloihin menoamme rennosti Etelä-Afrikkalaiseen tyyliin grillin äärellä minun lähisukuni kanssa ensin. Sulhon suku tavataan samassa paikassa ja samoissa merkeissä elokuun lopulla. Tähän ensimmäisiin kihlajaisiin tulee mahdollisesti n. 15 henkilöä. Varasimme ihanan kylämme grillikodan, joka on asukkaiden vapaassa käytössä ilman maksua. Kodan pihalla on lapsille hiekkalaatikko ja kiipeilyteline liukumäkineen, kaksi isoa pirttipöytää ja sisällä kodassa tunnelmallista, jos sää ei suosi ulkona oleilua. Eräs ihana kakkutaitelija tekee meille meidän näköisen kakun, jota odotan innolla! :o)

Koska varsinaisen avioitumisen juhlistaminen suvun voimin jää nyt unholaan, otin käyttööni kortit, jotka olimme Afrikkailtamaa varten ostaneet. Kaiken kiireen keskellä kirjoitin kutsut runomuodossa, tulostin kauniille, pergamentin näköiselle paperille, leikkasin reunat rosoisiksi ja liimasin kortteihin. Kirjekuoria löytyi upeissa väreissä ja hehkuvan oranssin keltainen oli ehdoton valinta tarjonnasta. Lisäsin kirjekuoriin mustia koristetarroja, tulostin osoitteet kutsun kanssa samalle paperille, leikkasin reunat ja liimasin. Myös postimerkit etsin edes jotenkin sopiviksi kokonaisuuteen, kun ei ollut aikaa teetättää omia merkkejä. Tässä pieni vilahdus kutsuista:

 

Valitettavasti useampikin henkilö otti kutsut hääkutsuina, kun olivat muka "liian hienot" pienten kihlajaisten kutsuiksi. Kutsuissa kyllä mainittiin vain  kihlajaiset. Viis kommentoijista. Itselleni oli tärkeää tehdä kivat kutsut, vaikka eivät aivan unelmiani vastaavat olekaan. En tahtonut kutsua vain tekstiviestillä tai puhelimitse. Marmatus oli kuitenkin hyvä muistutus, mitä se pahimmillaan oli silloin aikoinaan ja mitä en enää tahdo kokea. Kihlajaisissa aion olla rennosti, piittaamatta muiden mielipiteistä, ruoasta ja sulhostani nauttien. Teen omalta osaltani kaikkeni, että olisi mukavaa, ruoka maittavaa ja jäisi hyvä muisto päivästä. Hääjuhlaan en enää tule tuhlaamaan energiaani. Onneksi sulhon omaiset ovat innoissaan tulossa kihlajaisiin elokuussa! <3 Välillä oma suku vain on se pahin...